Espoosta 

Olen kirjoittanut toimittamassani kirjassa Espoo – arjen arkkitehtuuria (2013), että Espoo ei muistuta perinteistä eurooppalaista eikä suomalaista kaupunkia. Se on aivan oma lukunsa.

Kaupunkitutkijat ovat luonnehtineet sitä mm. pääkaupungin paisunta-astiaksi, kehyskunnaksi, kaupungin ja ei-kaupungin välitilaksi tai keskeneräiseksi verkostokaupungiksi. Sen maisemaa halkovat pääkaupungin ulosmenotiet ja pääkaupunkia kiertävät kehäväylät. Yhdyskuntarakenne on hajanainen, eräänlainen kylien verkosto. Rakennuskannassa on vähän historiallisia kerrostumia ja maisemassa vähän ehjinä ja ymmärrettävinä säilyneitä historiallisia kokonaisuuksia. Keskiaikainen kivikirkko ja muutamat säilyneet kartanot kertovat, että elämää, mutta toisenlaista, on ollut ennenkin.

Maisemasta ei löydä perinteisiä kaupungin tunnusmerkkejä, kuten kauppatoreja, raatihuonetta tai korkeita kirkontorneja. Näkyvimmillä maisemapaikoilla, pääliikenneväylien varsilla, on kiinteistösijoittajien suosimaa yleispätevää, anonyymiä toimitilaa ja kauppaliikkeiden varastomaisia julkisivuja, vauhdissakin näkyvien mainoskylttien laajoja kiinnitysalustoja. Kaupungin suurimmat ja näkyvimmät julkisivut ovat meluaitoja. Kaupungissa ei ole kollektiivisia, kaupungin asukkaat itsestään selvästi yhteen kerääviä paikkoja, joihin kokoontua juhlimaan uutta vuotta tai pitämään mielenosoitusta.

Espoossakin, vanhalla tai uudella kotiseudullaan, asukkaat tarvitsevat merkityksellisiä paikkoja, jotka luovat identiteettiä, auttavat juurtumaan, antavat mahdollisuuden kokoontumiseen ja palvelevat sosiaalista integroitumista. Meillä enimmäkseen koulut, päiväkodit ja lastentalot ovat tarjonneet lakisääteisen tarkoituksena ohessa mahdollisuuden palvella näitä Espoolle tyypillisiä, erityisiä tarpeita. Ne antavat mahdollisuuden kertoa, että kaupunki arvostaa asukkaitaan ja huolehtii heidän elämänsä laadusta. Kauppakeskuksiin toteutetut kirjastot muistuttavat arjen keskellä, että yhdyskunnalla on kaupallisten palveluiden lisäksi muutakin tarjottavaa. Puistot, asukaspuistot ja kevyen liikenteen laajat reittikokonaisuudet antavat mahdollisuuden vapautua hetkellisesti liikennealueiden tai kauppakeskusten äänimaailmasta.